Tornitalot on murhaa – Helsingin tornitus lopetettava

Pasi Rooma w50Tulevana keskiviikkona 15.5.2013 Helsingin kaupunginvaltuusto on suuren päätöksen edessä: salliako, asemakaavasta poiketen, peräti 33-kerroksisen tornitalon rakentaminen Jätkäsaaren itärantaan vai ei. Päätös on ratkaiseva askel Helsingin tornittamisessa – tai sen kaupunkikuvan suojelemisessa. Tornihanketta on perusteltu muun muassa työllisyys- ja talousargumenteilla, mutta jos sitä tarkastellaan ekologisesta näkökulmasta, suunnitelma pitäisi ilman muuta kuopata.

Onko tiiveys ekologista?

Viime vuosina ekologiseen yhdyskuntasuunnitteluun on salakavalasti pesiytynyt ajatus, että tiiveys olisi ekologista. Samalla torneista on tullut suoranaisia ekorakentamisen majakoita. Tämä ajatus – kaikessa kehitysoptimismissaan – on kuitenkin pahasti vajavainen.

Ensinnäkin, tiiviin kaupungin alkuperäinen ”ekologinen” perustelu on vanha havainto, että laajalle levittäytyneet yhdysvaltalaiset autokaupungit, kuten Houston, kuluttavat huomattavasti enemmän polttoainetta kuin aasialaiset huipputiiviit tornikaupungit, kuten Hong Kong (Newman & Kenworthy, 1989). Tämä on sinänsä totta, mutta on myös huomattava, että tuolloin autoistumisaste ja elintaso ”huipputehokkaissa” aasialaiskaupungeissa oli vielä vaatimatonta. Samoin on syytä laittaa merkille, että perinteiset matalat eurooppalaiskaupungit pärjäsivät tarkastelussa oikein hyvin.

Newman Kenworthy 1989 w500Kuva: Asukas-tiheyden suhde polttoaineen kulutukseen. Peter Newmanin ja Jeffrey Kenworthyn tutkimuksesta ”Gasoline Consumption and Cities”, 1989. 

Toki tiivis yhdyskunta mahdollistaa myös joukkoliikenteeseen panostamisen, mutta se mahdollistaa paljon muutakin, kuten ruuhkat. Suomessa pisimmät työ- ja harrastusmatkat ovat pääkaupunkiseudulla eli juuri tiiveimmin asutulla alueella. Vastauksena ongelmaan pidetään lisää tiivistämistä. Tämä on kuitenkin pääosin harhainen vastaus. Työpaikat ja liikuntahallit pysyvät edelleen matkan päässä, mutta liikenne on entistä raskaampaa. Puhutaan kyllä, että, no, rakennetaan asuntoja työpaikkojen viereen. Hyvä, mutta ihmiset käyvät kuitenkin yhä töissä omissa työpaikoissaan ja asuvat missä asuvat. Kuka missäkin. Aivan kuten tähänkin asti.

Eheytys on ekologista

Keskustelun järkeistämiseksi on tärkeää erottaa kaksi kaupunkirakenteellista käsitettä: tiiveys ja eheys. Tiivistäminen on sitä, mitä Helsingissä nyt ajetaan kuin matoa koukkuun. Olen kuullut, että kaavoittajien saama ohje kuuluu: etsikää kaikki mahdolliset lisärakennuspaikat ja sitten kertokaa löydetty [järjellinen] rakennustehokkuus kahdella. Tämä suuntaus johtaa myös tornittamiseen.

Kaupunkirakenteen eheyttäminen taas merkitsee sitä, että estetään yhdyskunnan sirpaloituminen. Sen rakenne pidetään hallittuna, (järkevän) tehokkaana ja mielekkäänä. Ekologisessa katsannossa eheyttäminen pesee tiivistämisen.

Yksi ylitiivistämisen haittapuoli on sekin, että luonto ja pehmeys puristuvat ulos kaupungista. Seurauksena ihmiset hankkivat enenevässä määrin kesämökkejä ja matkustavat niille entistä useammin. ”Kesämökki” tosin alkaa olla jo vanhentunut käsite, kun nyt mökeistä vieläpä varustetaan suorastaan kakkosasuntoja ja niissä pidetään peruslämpö vuoden ympäri. Toiset puolestaan karkaavat slummiutuvaa kaupunkia kaukomatkoille.

Infrastruktuuriargumentti

Tiiveyttä perustellaan myös sillä, että infrastruktuuri saadaan tehokkaaksi, kun tiet sekä erilaiset kaapeli- ja putkilinjat jäävät lyhyemmiksi. Totta, mutta kyllä ihan vaan ehytkin yhdyskuntarakenne riittää tässä pitkälle. Mitään yltiötiivistämistä ei tarvita.

Itse asiassa, ekologinen ajattelu voisi johtaa päinvastaiseenkin lopputulemaan. Riittävän väljässä yhdyskunnassa sadevedet voidaan imeyttää luonnonalueisiin, jätevesiä ja kompostijätteitä käsitellä paikallisesti sekä harjoittaa omatoimiviljelyä. Rakennettava infra voisi siis olla kevyempi. Lisäksi ympäristö olisi viihtyisämpi ja inhimillisempi.

Takavuosina näin ekologisessa yhdyskuntasuunnittelussa ajateltiinkin. Nykyään tällainen syväekologinen pehmeys sen sijaan loistaa poissaolollaan.

Tornitalo ekotalona

Tornitalo itsessään on puolestaan kaikkea muuta kuin ekologinen rakennustyyppi.  Jo sen rakentaminen on erikoisratkaisujensa vuoksi materiaali- ja energiaintensiivisempää – ja kalliimpaa – kuin tavanomaisen rakennuksen. Samoin sen käyttö ja ylläpito. Samoin, sitten joskus, sen purkaminen.

Lisäksi tornitalo tuottaa suuren julkisivupinta-alansa vuoksi lähiympäristöönsä voimakkaita tuulenpyörteitä ja jättää taakseen pitkän varjon. Meillä täällä pohjoisessa tämä varjo on pisin keskellä talvea eli juuri silloin, kun aurinkoa toisaalta tornin taaksekin jäävissä rakennuksissa ja pihoilla kipeimmin kaivattaisiin. Joulukuussa Helsingissä 33-kerroksisen eli 100-metrisen tornin varjo olisi keskipäivällä – eli lyhimmillään – liki kilometrin mittainen. Jätkäsaaresta tämä yltäisi aina Kamppiin ja Etelä-Töölön rajoille asti.

Arvostettu, Lontoossa toimistoaan pitävä ekoarkkitehti Ken Yeang onkin todennut tornitaloista yksiselitteisesti, että ”jos niiden rakentaminen ei ole aivan välttämätöntä, niitä ei tulisi rakentaa”. Helsingissä kyse tuskin on minkään asteen välttämättömyydestä.

Torni on vallan symboli

Oma asiansa on arkkitehtuuri. Rakennuksilla on merkityksensä, sanomansa ja symboliikkansa. Haluttiinpa sitä myöntää tai ei, kohti korkeuksia kurottava tornitalo symboloi teknologista mahtia, menestystä, voimaa ja valtaa. Nykyisessä kilpailuyhteiskunnassa tällaista viestiä tietenkin himoitaan, mutta onko se ekologisesti sovelias? Näillä avuillako maailma pelastetaan?

Kun rakennuksen ulkoinen hahmo – tyypillisesti terästä ja lasia, kylmä ja tyly, kuten Jätkäsaaren hotellihankkeessakin – vielä tukee tätä symboliikkaa, tämä sanoma vain korostuu.

Meillä Helsingissä on – ainakin vielä toistaiseksi – rakennusmassojen korkeuden suhteen harvinaisen ehjänä säilynyt kaupunkikuva. Sen mittakaava on inhimillinen ja pienilmastollisesti järkevä. Sitten, kun kaupunkikuva on kerran pilattu, kontaminoitu, sitä ei enää niin vain palautetakaan. Mielestäni nykyinen yhtenäinen räystäslinja pitäisi nähdä Helsingin tunnusomaisena, säilyttämisen arvoisena piirteenä. Sitä tulisi vaalia.

Keski-Pasilan tornitalotLuonnos Keski-Pasilaan tuloillaan olevasta tornitalojen ryhmästä. Kuva: Helsingin kaupunki.

Tornitalorykelmiä ollaan nyt kuitenkin kaavailemassa Jätkäsaaren ohella ainakin Pasilaan, Kalasatamaan, Herttoniemeen ja Itäkeskukseen. Kaiken kaikkiaan nämä Helsingin suunnitelmat näyttäytyvät kauhukuvana, jossa tornien fasismilta ei voi enää välttyä missään. Voi sitä tulevaa uljauden määrää.

Elämäntavasta on kysymys

Laajemmin ottaen tornit ovat nykyisen, modernin teknis-taloudellisen kilpailuyhteiskunnan ja sitä ruokkivan kulutuskeskeisen elämäntavan airuita. Niiden sähkövalot loistavat yössä yli kaupungin ja niiden sliipatut kyljet välkehtivät. Niiden sisuksissa ja kulmilla voi olla ”hyörinää” ja ”pörinää”, mutta tällä kaikella on hintansa. Urbaaneissa – eli tiiviissä – yhdyskunnissa ihmisten elämäntapa on kulutuskeskeisempi, energiaintensiivisempi ja tuottaa de facto enemmän jätettä, kuin sanotaanko, luonnonläheisemmissä yhdyskunnissa. Nämä tekijät eivät tyypillisesti näy tiiveyden ekologiaa julistavissa laskelmissa.

Entä – käsi sydämellä – mikä onkaan nykyisen ilmasto- ja ympäristökriisin todellinen, syvin syy? Se on nimenomaan länsimainen kuluttava elämäntapa. Se on se, mikä pitäisi muuttaa. Muutos kohti kestävää elämäntapaa ei kuitenkaan ole mahdollinen ellemme ensin lakkaa ihannoimasta ja tahtoen tai tahtomattamme edistämästä sitä. Tässä prosessissa arkkitehtuurikin on voima, jonka merkitys tulisi mieltää.

Jotta aito muutos kävisi mahdolliseksi, me tarvitsemme nyt tornirykelmien sijaan entistä enemmän hengittäviä, eläviä, ihmisen mittakaavaisia, pehmeitä ja vehreitä yhdyskuntia.

Ilmastokatastrofin kohtaaminen

Lopuksi on huomautettava, että nyt ekologisessa rakentamisessa – niin kuin kaikessa yhteiskunnallisessa suunnittelussa – on tapahduttava paradigman muutos. On tajuttava ilmastotieteen karu sanoma, jonka mukaan ilmastokatastrofi ei enää ole vältettävissä. Jonkinasteinen katastrofi on jo takuuvarma. Puheet siitä, että maapallon lämpeneminen voitaisiin vielä rajoittaa kahteen asteeseen, ovat käyneet hypoteettisiksi.

Tämä merkitsee sitä, että yhdyskunnissamme on (paitsi mahdollisimman nopeasti lopetettava ilmastopäästöt!, myös) alettava varautua epävarmaan tulevaisuuteen. Sellaiseen tulevaisuuteen, jossa muun muassa polttoaine- ja varaosatoimitukset kaukomailta käyvät epävarmemmiksi ja huoltotyöt hankaloituvat. Ja jopa sellaiseen tulevaisuuteen, jossa vallitsee laajempikin yhteiskunnallinen kaaos. Tällaisessa ilmastokriisin maailmassa tornitalot, joiden hissit ja pumppujärjestelmät ovat täysin teknologian toimivuudesta ja sähköstä riippuvaisia, ovat erityisen haavoittuvia.

Minun valistunut arvaukseni on, että tämä tulevaisuus on enää vain ajan kysymys. Koetaanko ilmastoloikan ensimmäinen hypähdys kenties jo muutaman vuoden päästä, kun Jäämeri on ensimmäistä kertaa kokonaan sula? Miten maapallon ilmastojärjestelmä – ja sitten ihminen – mahtaakaan tähän jo vääjäämättömään muutokseen reagoida? Ja mikä onkaan sitten se seuraava aalto?

Olen ehdottomasti englantilaisen ekoarkkitehti Bill Dunsterin kanssa samalla kannalla, että yllä mainituista syistä yli kuusikerroksisia rakennuksia ei tulisi enää rakentaa. Kuutisen kerrosta ihminen jaksaa vielä päivittäin portaita kiivetä.

Kaiken kaikkiaan väljillä, vehreämmillä ja omavaraisemmilla yhdyskunnilla on tiiviitä yhdyskuntia paljon parempi riskien sietokyky.

Mukaelma

”Nämä teräs- ja asfaltti-ihmiset, nämä oliot, nämä epäihmiset, ovat kyltymättömiä. Nyt he ovat hioneet kyntensä, viimeistelleet ne uuteen raateluun. … Ennen kaikkea he haluavat, että heidän teräshäkkyränsä olisi kolme kertaa edellisiä massiivisempi ja että se näkyisi peninkulman päähän …”

Näin kirjoitti Pentti Linkola 24 vuotta sitten julkaistussa kirjassaan Johdatus 1990-luvun ajatteluun. Luvun otsikko kuului Silta on murha. Nyt, Linkolaa mukaillen, minun on vastaavasti todettava: Torni on murha. Osa planetaarista sellaista.

Pasi Toiviainen

About these ads
This entry was posted in Arkkitehtuuri, Ilmastonmuutos, Kaupunkisuunnittelu, Pasi. Bookmark the permalink.

29 vastausta artikkeliin Tornitalot on murhaa – Helsingin tornitus lopetettava

  1. Mikko Härö sanoo:

    Erinomainen teksti, kiitos.

  2. Kalle Kaupunkilainen sanoo:

    Tämä kirjoitus on ristiriidassa jopa itsensä kanssa. Ensin vannot kylämäisen ympäristön nimeen ja epäsuorasti vaadit yksityisautoilua kaikkialle. Lopuksi kuitenkin toteat, että öljyriippuvuudesta pitäisi päästä eroon? Autoilun määrällä kaupungissa on oikeaa vaikutusta sen pienilmaston terveellisyyteen, ei rakennusten korkeudella.

    Hajotetaan loputkin Helsingin kaupunkimaisuudesta! Puretaan joka toinen kortteli tyhjäksi rakennuksista ja kylvetään tilalle peltoa. Tällaistako ratkaisua haet, kaupungin purkamista takaisin lähiöksi, tai jopa maaseuduksi?

    Oletko miettinyt koskaan, miksi ns. normaali keskiarvon mukainen suomalainen ei ehkä halua asua kantakaupungin alueella? Koska kaupunki mielletään paikaksi, joka ei ole viihtyisä eikä turvallinen, varsinkaan lapsille.
    Miksi se ei ole?
    Koska Helsinki on liian autokeskeinen ja täynnä epäsäännöllistä, kaupunkiympäristöä huomioimatonta yksityisliikennettä. Katu voi olla toki turvaton ilman autojakin, mikäli se on pimeä, pelkkää harmaata asfalttia ja kiveä, eikä sen varrella ole kivijalkaliikkeitä luomassa tervehenkistä elämää. Tähän tervehenkiseen elämään en nyt miellä vierekkäin olevaa kahdeksaa olutbaaria terasseineen.

    Haluatko, että autosi voi hyvin? Vai haluatko, että sinä itse sekä naapurustosi voi hyvin?

  3. Sampo Honkala sanoo:

    Miellyttävä mielipide, mutta kovin kevyesti perusteltu. On ihan totta, että kuuden asteen aurinkokulmalla sadan metrin torni aiheuttaa kilometrin varjon – mutta viisikerroksinen kerrostalo aiheuttaa sekin jo 150 metrin varjon, joten yhdellekään kantakaupungin korttelipihalle ei paista aurinko tuolloin, eikä yhdellekään kadulle, joka ei ole säteen suuntainen ja suora yli 150 metrin matkalta. Tornin varjo ei lisää varjoisuutta lainkaan siellä, mikä on jo täydellisessä heittovarjossa.

    Maissa, joissa rakennuksen koko elinkaaren aikaisesta energiankulutuksesta valtaosa on lämmitysenergiaa, suurikokoinen torni on ylivoimaisesti energiatehokkain. Se johtuu siitä, että lämpö karkaa rakennuksesta pääosin ulkovaipan läpi ja välityksellä. 3x3x3 metrin kuutiossa on 6m2 ulkovaippaa yhtä lattianeliötä kohden. Kymmenkerroksisessa 30x30x30 kerrostalossa ulkovaippaa on 0,6m2 lattianeliötä kohden. 30x30x90 tornissa suhdeluku on alle 0,5. Pikkukuutiossa kuluu lattianeliötä kohden lämmitysenergiaa 12 kertaa enemmän kuin tornissa, vaikka ulkovaipan eristävyys olisi sama. Tämä on geometrinen fakta, jota ei pääse pakoon.

    Jos halutaan tähän ekosysteemistä esimerkki, niin kylmissä oloissa elävä jääkarhu on suuri nisäkäs juuri tämän energiatehokkuuden vaatimuksen takia – se olisi vielä tuntuvasti suurempi, ellei liikuntakyky aiheuttaisi vastakkaista painetta energiankulutuksen kasvun muodossa – mitä painavampi, sen enemmän energiaa kuluu liikkumiseen. Rakennuksella ei tätä vastapainoa ole, ja siksi ilmastonmuutoksen torjunta lähtee pohjoisessa hyvin suurista yksiköistä, ei pienistä ja söpöistä.

  4. Päivitysilmoitus: Jätkäsaaren tornihotelli: Jaa vai ei?

  5. Juhana Harju sanoo:

    Hyvä kirjoitus.

    Pääosin en ole edes ”eheytyksen” kannalla. Eheytys merkitsee käytännössä pienten viheralueiden rakentamista ja lähiluonnon menettämistä. Lukuisat tutkimukset osoittavat lähiluonnon lisäävän liikunnnan harrastusta ja olevan tärkeää fyysiselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille. Lähiluonto vähentää myös sosioekonomisista syistä johtuvia terveyseroja, kuten olen tässä kirjoittanut:

    http://ruohikolla.blogspot.fi/2008/11/tutkimus-viheralueiden-helppo.html

    Tornitalot ovat myös paloturvallisesti kyseenlaisia. Sprinklerijärjestelmät eivät ole pomminvarmoja. Monet muistavat Moskovan tornitalopalon — katolla paloi monta päivää.

    Lisäksi korkeammalla kuin 3. kerroksessa asuminen on yhdistynyt eräissä tutkimuksissa lapsilla suurempaan psyykkisten vaikeuksien riskiin — mahdollisesti sen vuoksi, että äitiä tai isää on vaikempaan huutaa ikkunaan.

    Kiinnitän vielä huomiota tuon tornitalokuvan manipuloivuuteen: siitä puuttuvat lähes kokonaan tornitalojen luomat synkät varjot. Jos talojen langattamat varjot kuvattaisiin todellisen synkkinä ja pitkinä, havaintokuva ei näyttäisi enää lainkaan houkuttelevalta.

  6. Kiitos kommenteistanne. Tässä vastauksiani ”Kalle Kaupunkilaiselle”, Sampo Honkalalle ja Juhana Harjulle:

    1) Hyvä ”Kalle Kaupunkilainen”, sanoit, että ”vannon kylämäisen ympäristön nimeen”. Väärin. En maininnut kylämäisyyttä tekstissäni lainkaan. Itse asiassa, jos luet tekstini huolella, huomaat, että parissa kohdin annan ihan tunnustusta tietylle tiiveydelle. Se mitä vastustan on ylitiivistäminen, jonka pahin ilmiö on nimenomaan tornittaminen. Se, että kuvitellaan tornien jotenkin mukamas voivan vielä ekotehostaa kaupunkirakennetta. Tämä on kuitenkin harha. Maailmalla on useita hienoja esimerkkejä ihan urbaaneista ympäristöistä, jotka ovat kuitenkin samalla inhimillisiä, vehreitä – ja autottomia. Mainittakoon vaikkapa Vaubanin alue Freiburgissa, Saksassa.

    Kysyit myös, että haluanko ”autoni voivan hyvin”? Mitäpä tuohon vastaisi. Minulla kun ei ole sen paremmin autoa kuin ajokorttiakaan. Eikä autoa muuten ole puolisollanikaan. Lapsia taloudessamme on neljä, kohta viisi. Ja harrastamme paljon. Hyvin pärjätään, kiitos kysymästä.

    2) Hyvä Sampo Honkala (arkkitehtikollega, oletan?), laskit lämpöhäviöitä tuottavan ulkovaipan suhteita lattiapinta-alaan. Mielestäsi laskelmat perustelisivat tornirakentamista. Väärin. Asiahan on juuri päinvastoin. On totta, että rakennuksella, jonka dimensiot ovat vaikkapa mainitsemasi 30x30x90 metriä, on suhteessa vähemmän ulkovaippaa kuin 3x3x3- ja 30x30x30-kuutiolla. Vaipan lämpöhukka on kuitenkin pienin maata vasten eli energiatehokkaimmillaan esittämäsi jättitalo olisi kyljellään maata vasten maatessaan eikä pystyssä kylmien ja voimakkaiden tuulten huuhdeltavana. Tässä suhteessa toivottavin olisikin tavanomainen lamellitalotyyppinen ratkaisu, siis.

    Sitä paitsi, laskelmissasi korostuu suuren mittakaavan etu, jonka pistät väärin korkeuden piikkiin. Sama jättitalosi lattiapinta-alamäärä (27 000 neliötä) toteutuisi vielä tehokkaammin neliömallisella ratkaisulla. Esimerkiksi dimensioilla n. 40x40x51 lattia / vaippa -suhteeksi tulisi 0,4.

    Lisäksi puutuit varjostuskysymykseen. Se nyt ei liene kritiikissäni se keskeisin, mutta sen suhteen totean, että esimerkiksi Kalasatamassa – ”Helsingin Manhattanissa” – sen vaikutus alkaa jo olla melkoinen. Kyse on sen verran isosta torniryppäästä. Samoin Pasilassa.

    Kaiken kaikkiaan huomautan vielä lopuksi, että tekstini korosti nimenomaan yhdyskuntasuunnittelun kokonaisuuden tärkeyttä. Pitää ottaa huomioon yhdyskunnan koko metabolismi, ei pelkästään ihmisten liikkumista. Kysymys on pitkälti, kuten totesin, elämäntavasta – ja kulttuurista.

  7. Ai niin, kohta 3 unohtui:

    Hyvä Juhana Harjula, eheytyksellä tarkoitan sellaista kaupunki- ja yhdyskuntarakenteen täydentämistä, joka on kaikin puolin mielekästä, infrastruktuurin käyttöä tehostavaa ja kaupunkikuvallisesti eheyttävää. Se poistaisi jättömaalaikkuja (sikäli kuin niitä Helsingissä enää on!) ja ehkä samalla kaupunkien ”rujouden runoutta”, mutta toisaalta korostaisi erilaisten alueiden (kuten urbaani / vihreä) vaihtelua ja dynamiikkaa. Ja jos kerran johonkin on rakennettava…

    Minun sanastossani nimenomaan tiivistäminen on se, joka syö meiltä lähivirkistysalueet ja pienet puistotaskut.

  8. Juhana Harju sanoo:

    Pasi, kuvaamasi eheytys on kaunis ajatus. mutta reaalisia mahdollisuuksia siihen on tosi vähän — joutomaa-alueet on jo lähes täysin käytetty rakentamiseen. Siksi pidän eheytystä Helsingissä viheralueita vähentämättä yhtä realistisena kuin homojen eheytystä. :-)

  9. Otso Kivekäs sanoo:

    Voisitko vielä avata vähän lisää tätä erottelua eheyttämiseen ja tiivistämisen? Yleensähän niillä tarkoitetaan samaa asiaa, enkä aivan hahmota, miten ne tässä konkreettisesti erottaisi. Voisitko vaikka antaa paria esimerkkiä viime ajoilta kummastakin?

    Itse tarkoitan tiivistämisellä sitä, että rakennetaan lisää nykyisen kantakaupungin kaltaista korttelikaupunkia tai täydennetään väljiä lähiöitä esim. rakentamalla parkkipaikkojen tilalle uusia taloja. Ekologisesti kaikkein ongelmallisintahan on sadan kilometrin säteelle keskustasta hajaantuva omaktoitalomatto, josta kuljetaan autolla kaikkialle. Juuri sieltä nuo Helsingin seudun pitkät automatkatkin tulevat, kantakaupungissa taas valtaosa talouksista ei edes omista autoa, ja matkat ovat man keskiarvoa lyhyempiä.

    Väestöntiheydestä on syytä huomata, että Helsingin väestöntiheys on 28 asukasta hehtaarilla (ja koko seudulla paljon vähemmän), eli tässä ollaan nyt amerikkalaisten autokaupunkien joukossa, ja tiivistämisen tavoite olisi päästä lähemmäs noita mainitsemiasi eurooppalaisia kaupunkeja.

  10. Juhana Harju sanoo:

    Ongelma Helsingin kantakaupungin kaltaisen korttelikaupungin rakentamisessa muualle on siinä, että nykyrakentaminen ei tuota enää kauniita taloja, joissa on elävät graniittiset kivijalat, katutasolla pittoreskeja pikkukauppoja näyteikkunoineen ja taloissa kauniita koristeita ja erkkereitä. Meille yritetään nyt myydä Ullanlinnan jugend-kortteleiden käsityöläismäisellä kauneudella tehokasta nykyrakentamista, joka jää kovuudessaan kauaksi esikuvastaan. Kaavoitusta ei voi erottaa arkkitehtuurin laadusta.

  11. Nimetön sanoo:

    Helsinki kasvaa koko ajan. Jos emme tiivistä, alue leviää yhä laajemmalle. Päästöt kasvavat. Tämän vuoksi korkeutta lisää ja pian! Mutta pitäisi tehdä korkeaa korttelia, tyyliin New York. Tällöin myös lämpöhäviöt ovat pieniä. Jättikorkeat pistetalotkin kuitenkin ovat parempi malli kuin tuusuloiden autoilua vaativat talot. Pitkää lamelli-jättirivaria tuskin kuitenkaan tehdään. Mutta olisihan sekin ihan ok, jos tehdään englantilaisittain. Mutta kyllä se tuottaa enemmän autoilua kuin jättikorkeat pystytalot. Dubaissahan jo 850 metriä korkeita taloja. Kilsan korkea tekeillä. Miksei meillä edes 500 metriä korkeaa korttelia?

  12. Hyvä Otso Kivekäs, selventäisin eheytyksen ja tiivstämisen eron – ainakin omassa sanastossani – näin:

    Eheytys lähtee siitä, että kaupungilla – tai ylipäänsä yhdyskunnalla – on jokin ideaali, tai oikeammin maksimi, johon se voi luonnolojen ja muiden rajoittavien tekijöiden ehdoilla kasvaa. Tämä on suunnittelijoiden tehtävä hamottaa. Sitten, näiden ehtojen mukaan kaupunkia voidaan täydentää siellä, missä se on mielekkääksi todettu. Tämä ajatus siis tavallaan sisältää sen kerettiläisyyden, että kaupunki on joskus ”valmis” – ainakin pääpiirteiltään.

    Tiivistäminen taas näyttäytyy minulle tiivistämiseltä tiivistämisen vuoksi, ilman ymmärrystä kaupungin / yhdyskunnan tavoitetilasta. Juuri tämä kehitys nakertaa meiltä viheralueemme, luo liian tylyä betonikaupunkia ja johtaa myös tornittamiseen.

    Lisäksi huomauttaisin kritiikkini kärjen kohdistuneen itse asiassa juuri siihen, että ei pidä tuijottaa pelkästään ihmisten liikkumista. On otettava huomioon myös koko yhdyskunnan muu metabolismi. Kyse on pitkälti elämäntavasta ja siitä kulttuurista, mitä olemme luomassa. Sitä paitsi, autoiluunkin voidaan vaikuttaa muillakin keinoilla kuin kaupunkisuunnittelulla; kunnollinen, tuntuva kasvihuonekaasuvero olisi tässä ehdottoman tärkeä, ja uskon, että jo se muuttaisi käsityksiämme, paitsi optimaalisista liikennejärjestelyistä, myös optimaalisesta yhdyskunnasta.

    Kerrottakoon vielä, että minun ihanneyhdyskuntarakenteeni koostuisi pienehköistä, kevyellä liikenteellä operoitavissa olevista (polkupyörällä näpppärästi reunalta toiselle), sinänsä urbaaneista ja suhteellisen tiiviistä mutta vehreistä yhdyskunnista, jotka olisivat raideyhteydessä toisiinsa. Aika hyvän lähtökohdan tälle tarjoaisi Ebenezer Howardin vanha puutarhakaupunkimalli.

  13. Juhana Harju sanoo:

    Puutarhakaupunkimalli kuulostaa yleisesti hyvältä. Ihmiset arvostavat vehreitä, pienten talojen muodostamia asuinalueita ja viihtyvät niissä. Sen lisäksi olisi kuitenkin tärkeää ottaa huomioon paikan henki, genius loci. Jätkäsaaren 33-kerroksinen tornitalo kertoo pöyhkeästä business-ajattelusta – ei sen kuuntelemisesta, mikä paikkaan sopii. Hybriksen sijaan tarvitsemme ihmisen tarpeista lähtevää arkkitehtuuria, joka asettaa etusijalle viihtyisän kaupunkitilan luomisen.

    Poliitikot ovat Helsingissä nielleet kritiikittömästi kaupunkisuunnitteluviraston käyttämät ennusteet asukasmäärän kasvusta. Ennusteet voivat kuitenkin olla vahvasti ylimitoitettuja ja lisäksi poliittisilla päätöksillä voidaan hillitä kasvua. Helsingin kasvu ei ole toivottavaa. Jatkuva kasvu lisää ruuhkia, vähentää kaupungin viihtyisyyttä ja aiheuttaa paineita rakentaa viheralueita.

  14. N/A sanoo:

    Jätkäsaaren tornihotellihanke on jo lähtökohdiltaan erittäin kyseenalainen, muutaman virkamieshyvä-veli-tyyppisen konklaavin ideoima ja lobbaama, jota on alustettu sanahelinällä ”korkean rakentamisen tulevaisuus-strategia Helsingissä” toimeksiannoilla pienissä, kyseenalaisissa, mutta vaikutusvaltaisissa, piireissä.

    Tutkiva journalismi voisi perehtyä paremmin Helsingin virkamiesten toimiin ja tekemisiin kaavoituksessa ja rakennushankkeissa.

    Ehdotettu rakennus on kaamea, paikka väärä (monista syistä – liikenneongelmat, ympärillä olevien kiinteistöjen ”arvonalennus” ja ”viihtyvyys ja maisemahaitta”, hotelli ei missään ole lisännyt alueen
    ”elinvoimaisuutta” – tämähän on nähty jo Ruoholahden Holiday-Innissä siellä lähimailla.

    Mikä hinku tällä norjalaisella sijoittajalla ( ei siis hotellin pyörittäjällä)- suomalaisine virkamieskavereineen on saada paraatipaikat Helsingistä (Katajanokka ja nyt Jätkäsaari) – no varmaan koska tälläiselle pelurille löytyy vastapalvelusta odottavia suomalaisia ostettavissa olevia omaa etuaan suunnittelevia hölmöjä, jotka viis veisaavat muusta kuin kuvitteellisiin piireihin pääsystä.

    Inhottavaa katsoa kuinka vihreitä (puolue / HKI luottamustoimiin valitut) Emma Karin johdolla taas viedään kuin halpaa …

    Mutta ei sen enempää vihreiden sössimisestä joka rintamalla viime aikoina.

    Toivon että vihreätkin valtuutetut tekevät taustaselvitykset kunnolla ja ettei uudelle Raaden hampaalle anneta go-ahead – korttia 15.5.2013.

  15. Sorrut, Pasi, nyt siihen että haluat koko kaupungin rakennettavaksi omien mielihalujesi mukaan, vaikka oikeasti erilaiset ihmiset tykkäävät asua erilaisissa ympäristöissä. Jos emme aivan sosialisteiksi ryhdy, niin urbaani keskusta-asuminen näyttää olevan sen verran kysyttyä, että sekä markkinataloutta että ihmisten toivomuksia noudattaen sitä kannattaisi rakentaa lisää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että kaikkien pitäisi asua urbaanisti keskustan tienoilla – ainoastaan heidän jotka sinne haluavat ja jotka siitä haluavat maksaa. Sitten kun tämä urbaania asumista kaipaava kansanosa olisi saatu asutettua tiiviisti ja lähelle toisiaan keskustan tuntumaan, sinun kaltaisesi puutarhakaupungista tykkäävät ihmiset voisivat asua vähän kauempana keskustasta puutarhakaupungin kaltaisissa lähiöissä tai satelliittikaupungeissa. Ja omakotitaloamattoa haluavaille riittäisi näiden välissä ja ulkopuolella kanssa tilaa asua omakotitaloissaan.

    Kun puhutaan urbaanin ja tiiviin (ja korkean) kaupungin puolesta, monet helposti ymmärtävät väärin että nyt sitten haluttaisiin rakentaa *pelkästään* urbaania. Tämä ei pidä paikkaansa. Mutta osa ihmisistä (en osaa arvioda kuinka suuri osa, ehkä jotain väliltä 30% ja 60%) kaipaa urbaania ja tiivistä asumista, missä tiiviys mahdollistaa paljon palveluita lähellä. Ja tällä hetkellä tällaiselle asumiselle on suurempi kysyntä kuin siitä on tarjontaa, joten sitä pitäii rakentaa lisää. Myös muita asumismuotoja pitäisi tarjota, ideaalisti samassa suhteessa kuin niille on kysyntää.

    Näissä keskusteluissa surullisen usein moni puhuu aivan kuin jokaisen pitäisi asua samalla tavalla, kuin puhujan oma asumispreferenssi on. Mutta eri ihmiset tykkäävät asua eri lailla.

  16. Lea sanoo:

    Kiitos, Pasi, että jaksat kirjoittaa, vaikka se tuntuu kaikuvan kuuroille korville. En voi ymmärtää ihmisten sokeutta ilmastokatastrofin suhteen. Mutta toivon sinun silti jatkavan kirjoittamista. Lisäksi en voi ymmärtää miksi 33 kerroksinen massiivinen pötkylä halutaan rantamaisemaan, jopa osa vihreistä kannatti sitä edellisessä käsittelyssä lautakunnassa (muistaakseni).

  17. Hyvä Sampo Smolander, kirjoitit: ”Sorrut, Pasi, nyt siihen että haluat koko kaupungin rakennettavaksi omien mielihalujesi mukaan, vaikka oikeasti erilaiset ihmiset tykkäävät asua erilaisissa ympäristöissä.”

    Auts! Ei missään nimessä ole tarkoitus antaa tällaista kuvaa. Päin vastoin, olen itsekin usein varsinkin ekorakentamisluennoissani korostanut, että koska me ihmiset olemme erilaisia, me tarvitsemme myös erilaisia ympäristöjä. Kirjoitin tästä myös taannoin SAFA:n au-lehteen ja julkaisinkin tässä blogissa nyt viimein kaikki nuo neljä kolumniani.

    Erilaisten ympäristöjen ekologisuudesta kirjoitin tässä tekstissä:
    http://nurmiainentoivela.wordpress.com/2013/05/13/betoniviidakon-tehokkuutta-vai-ekokylien-omavaraisuutta/

    Nimenomaan tässä mielessä edellä mainitsemani kasvihuonekaasuvero nousee arvoon arvaamattomaan.

    Mutta toisaalta, Sampo, ei voida lähteä siitäkään, mitä ehdotat, että rakennetaan vain sitä mitä ihmiset haluavat. Ihmiset nyt vain valitettavasti ovat kuin isoja lapsia, ja tällä hetkellä heidän ”halunsa” ajaa maapalloamme kohti katastrofia. Asiaan on puututtava. Tarvitaan suunnittelijoita ja päättäjiä, joilla on älyä, ekologista ymmärrystä ja näiden mukainen visio.

  18. Mutta entä jos se tornitalo on metroaseman päällä tai juna-aseman vieressä, ja 1000 m asemasta on jo pääosin sitä virkistysaluetta ja luonnontilaa? Autoton elämä ja liikkumismahdollisuudet töihin myös muualla kuin keskustassa…

  19. No sanoo:

    Siis pitäisi tehdä kuten Museovirasto haluaa ja suojella metsän siluettia, eikä metsää sen takana, kuten Espoossa perustelu kuului? Puurivi eteen, kuten avohakkuuaukkoa peittämään, ja sitten betonikivetystä, nurmikkoa ja yksi omenapuu? Suuria taloja, autoja pari per piha, mopoja, päältä ajettavia nurmikonleikkureita, uima-altaita… Mitä on tämä ekologia, jossa metsä korvautuu pientaloalueilla tai ylipäätään rakentamisella? Lisää lööppejä, jossa joku metsän eläin on ammuttu, kun oli tullut pihaan. Hirvi, ilves, susi, ahma…ammuttu. Piha vain oli juuri rakennettu keskellä metsää, kumpi oli kotonaan? Helsingissä Pasilan takana hirvet kulkivat pihoissa vielä 60-luvulla, nyt metsoneidille ei löydy sulhoa, kun pohjoinen on silvottu.

    Ekologisinta olisi jättää rakentamatta, mutta väite siitä, että tornit veisivät ihmisiltä vihreyden, on väärä. Siis jos niitä käytetään siten, että ihmistoiminta pysyy paikoillaan. Pientaloalueet ovat tehneet metsistä toisten pihoja, joihin ei ole muilla asiaa, ja ne leviävät jatkuvasti. Nyt on vielä helppoa nousta satulaan ja polkea metsään, mutta metsät ovat kaavoissa uhattuna ja jollakin tuo on pysäytettävä, jos ekologiasta haluaa puhua. Keskuspuistoa nakerretaan, kaupunki leviää itään Östersundomiin, eikä Viikissäkään ole paljoa ekoa, leviävä autolähiö. Viikinmäki raiskaa Vantaanjoen varren ja on muutenkin lähinnä avolouhos. Aika hiljainen kevät tuli joen itäpuolelle verrattuna länsipuolen metsään. Koko ajan pienenee aidosti vapaa alue, mutta ongelmaksi sitten nähdään asfalttikenttien rakentaminen ja kannustetaan valtaamaan lisää metsää ihmiselle…??? Sitten suojellaan joitain pikkuplänttejä, joiden ympäriltä rakentuu ekologiset käytävät umpeen ja ilmastonmuutos viimeistelee alueelle jääneiden lajien kohtalon.

    Keeping up with the Joneses-sanontakin syntyi pientaloalueilla ihmisten vaihdellessa uudenpaan autoon naapurin perässä jne. Nykyiset pientalot ovat ihan samaa pörhistelyä ja liian suuria tarpeeseen. Jos jokainen katsoo oikeudeksi oman pihan ja talon, niin mitä jää jäljelle? Minusta statuskulutus ei ole riippuvainen kerroskorkeudesta, vaan yhteiskunnasta. Symbolinen arvo on vain katsojan silmässä. Varmaan jostakin Ferrarista pitäisi olla kateellinen, mutta vaikka niitä on olemassa, niin minusta se on vain kallis tapa liikkua paikasta toiseen ja huono sijoitus raskaalla ympäristöjäljellä. Kirkkojen tornit olivat joskus symboleita vallalle, mutta nyt niitä käytetään vappuna ihan muuhun. Symbolinen arvo, tai statuskulutus, ei siis ole pysyvää, ja yhteiskuntapoliittisesti helppoakin saada riisuttua jos haluttaisiin, mutta jos metsät rakennetaan, niin ekologinen pysyvä tuho on tapahtunut. Tuho ei vain jää pihoihin ja taloihin, vaan myös jatkuvasti kasvavaan liikennetarpeeseen. Minä uskon, että on syntymässä uusi polvi, joka on urbaani, mutta ei kuluta statusta, vaan sitä kuuluisaa yhteisöllisyyttä.

    Esimerkki pientaloalueesta ei ole varmasti sitä mitä täällä tarkoitetaan, mutta enemmän todellisuutta nyt, eikä blogeissa kiukuttelemalla muutu miksikään. Toisessa kirjoituksessa moitittu markettirakentaminen edellyttää hajanaista asutusta ja asiakkaiden omalla autolla tapahtuvaa logistiikkaketjun loppupäätä. Kaupungissa on mahdollista kilpailla näitä vastaan. Olisi ihan kiva, että otettaisiin myös talousjärjestelmän armoton logiikka huomioon, kun suunnitellaan muuta. Isot tappavat pienet jo kaavoituspöydällä. Keuruullakin on ekokylä, mutta todellisuudessa Keuruusta on tulossa autoiluun perustuvan market-kaupan suurkeskus, joka tappaa lähikylien viimeisetkin palvelut nuorten ajaessa ostovoimansa sinne. Tämä on se todellisuus, ja tämä ei muutu blogeissa jauhamalla. Sen takia mummot jäävät ilman palveluita, kun kilpailu tappaa pienet ja ostovoima kulkee muualle autolla.

    Ilmastonmuutos lienee jo vaiheessa, jossa ei pystytä enää peruuttamaan. Miten pakolaiset tulisi asuttaa, joille pohjoinen näyttää pelastuslautalta? Nyt jo talousongelmat lisäävät maahanmuuttoa, talousjärjestelmä tarvitsee lisää osaajia, joita kulkee työttöminä Euroopassa…Minä en suostu siihen, että jonkun siluetin takia pitää tuhota aito luonto kaikkialta! Minä en matkaa Lapin lomalle kelomökkiin juomaan kaljaa ja ajamaan moottorikelkalla hakattuja uria ja yritä uskotella itselle, että se on jotain luontomatkailua, kun ensin on raivattu luonto lomakeskuksille ja senkun leviää. Minä pidän yhtä luontona Helsingin seudun vapaata luontoa, kuin jotain virallista luonnonsuojelualuetta. Jos luonnosta haluaa nauttia, niin ihmisen toiminta ei saa olla alueella pysyvää. Joku ekotalo tai vanha kelomökki menee, mutta 100 000 tällaista Uudellemaalla vastaamaan väestönkasvuun, ei ole mitään ekoa, varsinkaan kun ihmiset liikkuvat sieltä autoillaan sinne tänne ja heille varataan siihen tuhansia hehtaareita asfalttia.

    Kaupungissa onnistuu myös palvelualojen työpaikkamäärien nostaminen, luopuminen palkkatyöstä ei ole ihan nähdeäkseni agendalla, joten hajanainen kaupunkirakenne on tällekin myrkkyä. Mieluummin palvelutöitä, kuin luonnon myymistä bulkkina ulkomaille, jota nyt kannatetaan, vaikka siihen investoiminen yleensä vain vähentää työpaikkoja. Kaikki uudet asiakkaat ovat Helsingin pienyrittäjille kuin suolapulssi Itämeren turskalle. Uudet asukkaat tai turistit, ihan sama, mutta muuten ei pysy pystyssä ja voi lähi-/luomu- ja muu hyvistely jäädä syntymättä, kun nettikauppa muuttaa koko homman. Jos tuo Jätkäsaaren asfalttikentän muuttaminen torniksi ja palvelutulojen lähteeksi on vähemmän ekologista, kuin luonnon bulkittaminen, pientalomatto, tai Lapin matkailu, niin olen vahvasti erimieltä.

  20. Ratkaiseva mutta harvoin edes mielletty lähtöoletus tämäntapaisen rakentamisen arvottamiselle on kaupungin kasvu – kuten Juhana Harju sanoi me poliitikot olemme aivan liian kiltisti nielleet kasvuennusteet ja tehneet niistä itseään toteuttavia. Tämän pitää muuttua, sillä keskittyvä yhdyskuntarakenne on vain osa globaalin talouskasvuriippuvuuden trippiä. Perehdyin juuri Vantaan taloussuunnittelun väestöennusteiden perusteisiin. Lineaarisia ekstrapolointeja ovat. Toinen oleellinen itiö täällä on Pasi Toiviaisen korostama elämäntavan huomioiminen. Asia on juuri niin, ja Jukka Heinosen väitöskirjan havainnot co2 päästöjen enemmyydestä urbaaneilla alueilla on vihreän liikkeen (soininvaaralaiselta) suunnalta tyrmätty epäoleellisian, viitaten tulotason eroihin ja elämäntapaeroihin. Näitä ei voi jättää huomiotta. On otettava lähtökohdaksi elämäntapojen kokonaisuus. -Lopputuloksena on perikeskustalainen (ja Linkolalainen) hajauttamisen korostaminen, teema jonka toki on keskustakin jättänyt vähemmälle viime vuosina. Hajauttamisella en tässä tarkoita sirpaleista kaupunkirakennetta, se ei ole ensi sijassa yhdyskuntasuunnittelun tason termi, vaan valtakunnan tason termi, jolla pitäisi olla vain paikan suhteen vastasyklisen politiikan merkitys. (Ajan suhteen vastasyklisen politiikan tarpeen ymmärtävät kaikki).

  21. Pirjetta Kesseli sanoo:

    Seppo Smolanderille:

    Mua niin vihloo korvaa tämä sossumainen kaikkitietävyys ”ihmiset nyt kaipaa korkeita taloja, ihmiset haluaa asua tiiviisti”.
    Tämä on ihan samaa sontaa kuin mikä tahansa markkinapuhe Rovaniemeltä Bagdadin torielle.
    Jos on kyselyitä aiheesta tehty, niin täytyy penkoa ne esiin ja katsoa, millaisilla johdatteluilla nuoria ja vanhempiakin on johdateltu ”kaipaamaan” lisää Dubaita tai Manhattania Helsinkiin.

    Lisäksi ottaa niin paljon pannuun se, että maantieteellinen rajoittuneisuus on täysin unohtunut Etelä-Hgin osalta. 70 -luvulla valtuutetut ja virkamiehet muistivat korostaa Stadin niemen ahtautta. Siitä johtuen myös autojen määrä piti pitää alhaalla.

    Nyt Hernariin laitetaan 5000 asuntoa ja 5000 työpaikkaa, niin koko rantatie on pilalla Kauppatorille saakka. Töölöläiset, kaltsilaiset ja rusalaiset pääsevät Keskuspuistoon, jossa riittää samoamista ja marjojakin kuulema keräävät siellä.
    Etelä-Hesan ainoa henkireikä ja levollinen paikka pilataan jatkuvalla liikennevirralla.

    Kiitos taas tästäkin, landet, oisitte katsoneet karttaa vähän tarkemmin ja AJATELLEET.

    Hernariin olisi voinut laittaa vaikka eko-siirtolapuutarhan ja ties mitä. Ne tuhannet autot, jotka tulevat llikkumaan päivittäin rantatiellä ja / tai ahtaan Punavuoren läpi, ovat suunnittelijoiden iso moka.

    ”Liikenne kuuluu kaupunkiin”.
    Meille siis kuuluu ruuhkat, melu ja liikenteen lisääntymisen myötä alati huononeva ilmanlaatu, joka muuten maksaa yli mirjardin vuodessa ?!

  22. Hyvä nimimerkki ”No”, ei tässä kukaan haikaile mitään omakotimattoa tai kelomökkejä. Jos tutustut yhdeksi hyväksi ekoasuinalueeksi nimeämääni Vaubanin alueeseen, huomaat, että ihan kerrostaloja siellä on. Hui! Mitään asfalttiplänttiä ei myöskään olla suojelemassa. Pointtini on – vielä kerran – että tornit eivät tuo mitään olennaista parannusta perinteiseen urbaaniin tehokkuuteen. Ja kyllä niillä on symboliikkansa, kuten sanottua, haluttiinpa sitä myöntää tai ei. Keskiajan katedraalien tornit kurottivat kohti jumalaa ja kertoivat myös kauempaakin saapuville matkailijoille, että täällä, muurien suojissa, on turvapaikka, pelottavan villin luonnon keskellä. Tuolloinen symboliikka oli toki voimallisinta aikalaisilleen. Meidän rakennustemme puolestaan omille aikalaisillemme.

    Ja vai ei maailma parane blogeissa ”kiukuttelemalla”. No, ehkei se sitten parane yhtään enempää blogikommenteissa kiukuttelemallakaan, vai?

  23. Elias Aarnio sanoo:

    Olipa mielenkiintoinen kulttuurinen matka. Kiitos kaikille – aivan kaikille kirjoittajille!
    Sitten se näkökulmapointti: arvatkaa miltä tämä keskustelu vaikuttaa 8km Turun kauppatorista rintamamiestalosta katsottuna?

    Oma vastaukseni: haluan tähänkin kylään tiiviin keskustan. Minimi 6 kerrosta, jotta mummut ja papat saavat pitää kauppansa.

  24. Vieras sanoo:

    Kiitos ei Uutta Merihakaa, jos mahdollista. Se oli oman aikansa super lähiö – jossa asuntojen hinnat on edelleen pilvissä, mutta pimeä ja kolhoosimainen ja kaikin puolin epäesteettinen. Ehkä hetken uusi ja hieno, mutta vanheni kammottavalla tavalla betonilohkareeksi, jota muidenkin kuin siellä asuvien on pakko katsella. Samoin pelkään – käy näille uusille hienoille tornitaloille.

  25. Jari sanoo:

    Hyvä paketti myös minareettien rakentamista vastaan. ”Torni on vallan symboli”, eräänlainen valloitus.

  26. Kalle Kaupunkilainen sanoo:

    Nyt te arvoisat muut kommentoijat tunnutte unohtavan, että tiheämpi rakentaminen, asunnot sekä työpaikat EIVÄT tarkoita absoluuttisesti yhtäkuin lisääntyvää henkilöautoliikennettä. Vallassa olevien päättäjien TÄYTYY ottaa huomioon se seikka, että autoilulle ja parkkipaikoille EI SAA kaavoittaa kuin promillen osa käytettävästä maa-alasta.

    Onko autoilu niin kallista Suomessa, että se on jo pakollista? Eikö tätä yksinkertaista yhtälöä suostuta myöntämään kokonaisuudessaan?

    Pelkääkö valtiovalta kansan nousevan kapinaan, mikäli autoilua ”kansalaisvelvollisuutena” yritettäisiin hillitä korkean verotuksen lisäksi? Mitä kaupunki pelkää, kun ei ole halua määrätä pakotteita tai vähintään säätää normeja sallimaan rakentamista edesauttamaan henkilöautopendelöinnin vähenemistä ja saada ihmiset muuttamaan lähemmäs työpaikkaansa?

    On aivan turhaa paskanjauhantaa valittaa siitä, että ihmisillä on kyllä oikeus asua ihan missä haluaa ja tehdä ihan mitä haluaa. Ihminen on luotu sopeutumaan ympäristöönsä. Ihminen venyy monenlaisiin suorituksiin mikäli on kunnianhimoa ja halua selviytyä. Tässä ei nyt ole kyse mistään neuvostoideologiasta, vaan pienistä toimista joilla saadaan ihmisiä ohjailtua ekokestävemmän yhteiskunnan elintapoihin. On valtavan hienoa, että kierrättämistä, biojätteiden määrän vähentämistä sekä muita pieniä asioita kampanjoidaan aktiivisesti.

    Unohtakaa se auton rooli perheenjäsenenä. Sekä mielensäpahottamisen ideologia. Kiitos.

    Syy kiihkeästi kirjoitettuun tekstiini on juurikin se, että kaupunkialueella tilanteen muuttaminen fossiilisista polttoaineista riippumattomaan elämään vaatii hyvin kiihkeitä toimia. Suomalaisella yhteiskunnalla nykytilassaan ei ole munaa saada aikaan konkreettisia muutoksia nopeasti.

    Mielenkiinnolla odotan vastakommentteja, jos haluatte yrittää puolustaa nykyistä kurittomuutta yhteiskunnallisesta sekä sosiologisesta näkökulmasta. Henkilökohtaisia mielipiteitänne ei välttämättä tarvitse esittää; ihminen sopeutuu erilaisiin elämäntilanteisiin. Nykyinen elintaso on sietämätön, joten pyrkikäämme madaltamaan sitä vähiten kivuliaasta suunnasta mikäli haluamme säilyttää myös kaupunkiympäristön: Autoilun tuntuva vähentäminen.

    Pasille vielä anteeksipyyntö, en tarkoittanut edellisen kommenttini kysymyksiä henkilökohtaisiksi, varsinkaan autoihin liittyen koska ne mainitsit itse vain ohimennen. Kärjistin kolikon kääntöpuolia toivoen sen auttavan ymmärtämään, millainen kaupunkirakenne vaaditaan tukemaan kunnollista joukkoliikennettä ja lähes autotonta ympäristöä, mikäli pakotteita ei saada aikaan päättäjien taholta. Mikäli saadaan, silloin sinun esittämäsi kohtuullisen kokoinen vihreä kaupunkiympäristö on jossain mittakaavassa järkevin mahdollinen vaihtoehto.

    Kyse ei ole ensimmäisenä ilmastonmuutoksesta, vaan fossiilisista polttoaineista välittömine ja välillisine saasteineen.

  27. jokapaikan paikallinen sanoo:

    Kilometrin päässä varjo ohittaa 50-metrisen tontin n. 12 minuutissa.

    Siinä tulisi ihan himpskatin paljon hintaa jokaiselle ekosiirtolapuutarhaporkkanalle joka on kasvatettu maan melkein kalleimmilla tonteilla Hernesaaressa.

    Hämmästyn aina tunteella ladattua retoriikkaa symboliikasta ja ”niiden” suhmuroinneista, kun asioista pitäisi päättää vain … asiana; onko B parempi kuin aiemmin päätetty A.

  28. Hyvä nimimerkki ”jokapaikan paikallinen”, pimeimpinä talvikuukausina auringolta kuluu Kalasataman ja Pasilan tornialueiden ohittamiseen iso osa päivän valoisasta ajasta. Sitä en tiennytkään, että Hernesaareen on kaavoitettu ”ekosiirtolapuutarha”.

  29. jokapaikan paikallinen sanoo:

    Itse kirjoitit vain Jätkäsaaren hotellin varjosta, turha yrittää nollata faktaa puhumalla jostain muusta alueesta. Porkkanakommentti oli osoitettu aiemmalle kommentoijalle, joka mainittua toimintoa sinne kaipasi, ihan turha yrittää nollata kommenttia antamalla ymmärtää että minä väittäisin sinne sellaista kaavoitetun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s